Voi kamala!

Olin unohtanut koko blogin olemassaolon. Mitenköhän tässä näin on päässyt käymään ;oo Voe elämä miten huono muisti ihmisellä voi olla...

No, nyt ajattelin aloittaa uuden elämän (vol. miljoona). Alan syömään terveellisemmin ja kirjoittamaan ahkerammin blogiani (: En aio teidän kiusaksi mitään elämäntapamuutosblogia tänne tehdä, kyllästyisitte kuitenkin..

Nyt on hehkutuksen aika!

Meidän lentisjoukkue pääsi SM-finaaliin! C-tytöissä. Maailman mahtavinta! Suomen 12. parhaan joukossa<3 Olen rehellistä sorttia, jotenka: En olisi ikinä kauden alussa uskonut, että tänne asti päästäisiin. Mutta näköjään ihmeitä voi tapahtua. Onneksi.

Kaikki Tamperelaiset 25.4.-26.4. Varalaan kannustamaan Sotkamon Jymyä :D

Sitten. Asiasta miljoonanteen.

Katsoin eilen Ilman johtolankaa (Without a trace). En nyt jaksa kertoa, miten jakso meni, mutta olisikohan nimi ollut Väkivallan lapsi.

Lopussa se poika kuoli (aivan järjettömän ihana poika muuten), kun ampui itsensä vahingossa. Isä on joku "alamaailman kuningas", tai ainakin sen oloinen. Vaikka isä on roisto ja mikälie kamaluus, silti minun mielestä oli ihan kamalan liikuttava hetki, kun isä sai tietää poikansa kuolleen ); Ihan alkoi minuakin itkettämään, vaikka isän syy se tavallaan oli, että poika kuoli...

Muutenkin minua alkaa aina nämä TV-ohjelmat liikuttamaan, varsinkin Greyn anatomia. Oikeastaan se on ihan mukavaa. :) En kyllä tiedä miksi..

Äh, enää ei irtoa tekstiä. Joskus sitten pidempi, kun jotain ajatuksia herättävää löytyy. Olen muuten löytänyt Simsin ilot pitkästä aikaa, ehkä alan joskus kirjoittamaan LC:tä.

Mutta nyt hyvää pääsiäistä kaikille<3 Levätkää ja syökää paljon suklaamunia :D

sydämellä

ronju